-

Kuvat kesäkodista. Ps. Marsulit sai uuden kodin ja pakkaus jatkuu..

Pakkaus jatkuu.

Pakkaushommat jatkuu.....Mistä tätä tavaraa oikeen tulee on ainainen muutossa ilmenevä hokema. Tavaroita joita ei edes tiedä olevan löytyy sieltä ja täältä kaapin perukoilta. Mitä ihmettä niillä oikeasti tekee jos niitä ei ole tarvinnut tähänkään asti, niin mitä sitten jatkossa, kysyn taas vaan itseltäni. Vaikka usein käy myös niin että kun jotain antaa pois kierrätykseen niin eikös sitä sitten kohta etsitä kaupasta kissojen ja koirien kanssa.Eläimistä tulikin sitten mieleen että meidän itsenäisyyspäivänä syntyneet lapsukaiset ovat nyt siinä iässä että uusi koti pitäisi löytyä, jotta jos jollain on kiinnostusta tarjota koti kahdelle suloiselle luovutusikäiselle tyttelille niin laittakee viestiä :)

Kerrosta alemmas

Meillä on muuttohommat menossa. Muutetaan kerros alemmas.Muutto tuli ihan puskista mutta avosylin otan sen vastaan. Kuulostaa varmaan hullulta mutta rakastan muuttoja. Uudet maisemat, uudet huoneet ja ennen kaikkea se että tavaraa karsiutuu aina runsaasti muuton myötä. Jos minulla ei olisi lapsia ja perhettä olisin 100% varmuudella nyt tienpäällä. Auto ja kiva pieni asuntovaunu ja koko maailma valloitettavana.. Ehkä sitten kun lapsukaiset ovat lentäneet pesästä omille teilleen toteutan unelmani ja jiihaa..reppu ja reissumies. Vaikka muuttaminen onkin minun höpsön mielestä kivaa niin paljon se vie aikaakin joten blogi ja valokuvaaminen saa nyt jäädä vähemmälle kunnes olemme saaneet tavarat uuteen osoitteeseen. Joten heipsanhei hetkeksi. Muuton ajaksi laitan kuvia meidän ihanasta(ainakin meidän mielestä parhaasta)kesäpaikastamme Varsinais-Suomessa. On niin ikävä jo kesää ja maaseutua että pois alta.

Läheltä lähekkäin

Isoin tytär on suuri Tintti fani. Minusta tulee isona toimittaja sanoo päättäväinen 14v. Olen niin ylpeä hänestä. Koulusta kantaa hän ysejä ja kädentaidotkaan ei ole hukassa. Hänestä voi tulla isona ihan mitä hän vain haluaa, vaikka sitten toimittaja. Hän on niin taitava tyttö kaikessa. Ei yhtään tullut kyllä äitiinsä mitä koulumenestykseen tulee. Ehkä hieman kädentaitoja perinyt minulta. Niin hienon muovailuvaha Miloun ja tarvikkeet hän vahaili tänään. Rastat vaan rehottaa ja kasvaa hurjaa vauhtia. Silloin tällöin joku kysyy kuinka kauan olen kannellut takkuja tukassa. Silloin pitää oikeen miettiä ja laskeä..hmmm... taitaa tulla tänä vuonna 20v täyteen. Locksini aiheuttaa niin ihastelua kuin myös useimmiten vihastelua ,mutta en ole aikeissa luopua takuistani vieläkään. Ne on miun antennit ja yhteys jonnekin alkukantaiseen,luontoon ja voimiin..ei sitä osaa selittää. Pienimmän yskä alkaa pikkuhiljaa hellittää. On istuttu lähekkäin ja halittu. Parasta lääkettä kaikkeen.

Minä lupaan!

Minä en ole koskaan elämäni aikana halunnut tehdä mitään uuden vuoden lupauksia mutta nyt tänä uutena vuotena halusin tehdä poikkeuksen ja saas nähdä mitä tästä vielä tulee. Lupasin itselleni nimittäin että tänä vuonna aloitan remontin niin itsessäni kuin myös muutenkin elämässäni. Remontin nimi on "Vähemmän kaikkea". Ensinnäkin vähemmän suklaata, pakko laittaa se ihan näin kärkeen sillä suklaa on ollut minulle pakkomielle. En edes viitsi muistella sitä määrää mitä kulutin suklaata viime vuodet.Muutoin remppalista menee jotenkin näin: Vähemmän TV:tä (vaikka nytkin seuraan vain asiaohjelmia ja luontodokumentteja),Vähemmän tietokoneella oloa( pinterestin ja muiden kuvaihmemaailmojen selailu vie ihan liikaa aikaa, olen koukussa),Vähemmän vaatteita (yksi ihminen ei todellakaan tarvitse kerralla 10 housuja),Ja muutenkin vähemmän kaikkea krääsää jne!! Olen jo monet vuodet miettinyt että miten vähällä ihminen loppupelissä tulisikaan toimeen ilman kaikkea tätä krääsää ja teknisiä ihmeitä ja siihen haluan pyrkiä minä,vähällä toimeen tulemiseen! Sillä olen huomannut että mitä enemmän omistan tavaroita sitä onnettomammaksi tulen. Ja mikä tuska on joskus luopua omista tutuista tavaroista mutta kun sitten päättää luopua, niin jälkeenpäin tunne on niin vapauttavan ihana ettei sitä sanoin voi kuvata. Ajatus elämän remontista on hautunut ihan liian kauan ja vaikka olenkin jo vuosia ollut menossa parempaan suuntaan niin nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää asioihin vauhtia. Nyt lähti krääsa kiertoon, tv:ssä ja netissä kulutetut minuutit vaikka metsässä samoiluun jne. Olen huono lupaamaan,koska jos lupaan jotain niin myös haluan pitää lupaukseni. Joten nyt se on sitten ihan tännekin virtuaalisesti allekirjoitettu!!!MINÄ LUPASIN!!!Perua et voi lupausta sinä takkutukkainen tytöntyllerö!!!