Ihastelen aina pieniä lapsia jotka roikottavat mukanaan jotain lempileluaan, nukkea, nallea, unirättiä jne. On niin hellyyttävää kun pienellä on jokin tärkeä juttu, mitä pitää saada raahata paikkaan kuin paikkaan. Meidän pojalla ei ole vielä tähän asti ollut mitään lempilelua, unilelua tms. Tutti on ollut hänen juttunsa unilla ja matkoilla. Ilman sitä ei mistään tulisi mitään, kun känkkä tai väsy iskee, tutti pelastaa tilanteen. Nyt sitten viikko takaperin tilanne muuttui ihan yllättäen. Poika kaappasi nukkumaan mennessään nallen korista ja hypisteli sitä hetken sängyssään ja siitä se sitten lähti. Hänen ja nallen yhteinen elämä. Erottamattomat. Olisikohan nyt jo viimeinen aika koittaa luopua uni/lohtututista kun kainaloinenkin löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti